Tästä tule taas mitään! Joulukuussa vielä lämmitti, että selvisi syy tähän kaikkeen. Kotona se vielä auttaa, kun vaimo tietää ja jaksaa sen myötä välillä ymmärtää miksi palaan kahta kättä heittäen kotiin, vaikka piti käydä kaupassa ja postistakin piti hakea paketti.
Työelämässä voit välillä itsellesi antaa add:n takia anteeksi, mutta selitäpä asiakkaalle tai pomolle, että: "tilaukset on myöhässä, kun olen ne unohtanut tai keskittyminen karkasi ja teinkin kaikkea muuta". Ja jatkaa: "tämä kaikkihan johtuu siitä, että dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden logistiikka on otsalohkojeni alueella erilaista kuin teillä ja muilla normaaleilla".
Vähän sama kuin sanoisi viikon poissaolon jälkeen, että: "olisinhan minä töihin tullut, mutta hirtti ryypyn päälle".
Silloin vanhoina "hyvinä" aikoina olin vain huolimaton haaveilija ja yritin repiä itseäni niskasta. Eihän se auttanut, mutta nykyään huomaa tällaisten päivien jälkeen armahtavansa itsensä ja huomenna yrittää vielä vähemmän.
Ehkä huomenna kuitenkin on parempi päivä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti