Joka vuosi tähän aikaan se iskee. Se kestää noin kuukaudesta kolmeen. Se on kevätväsymys. En ole ikinä ymmärtänyt syys- tai kaamosmasennusta. Tämä ristiriitainen vuodenaika aiheuttaa minulle sen nujertavan väsymyksen ja alakulon. Olen lähes varma, että syynä on lämmenneet talvet ja kaupunkiympäristö.
Nimittäin...
Mitä juhlaa on lumien lähdössä ja leskenlehdissä, kun niitä kunnon lumia on ensin odoteltu helmikuulle saakka? Tienvarsilla kököttää mustia lumikasoja ja kadut pöllyää. Henkeä ahdistaa ja on aika, ettei voi hiihtää, mutta pyöräilykin on vähän niin ja näin. Kesärenkaita ei uskalla vaihtaa, mutta tuhat kilometriä kulutetaan alkutalvesta ostettuja nastarenkaita. Ja se kaupungin vallitseva kevään tuoksu on koiran paska.
Aamulla on kylmä ja päivällä kuuma. Seuraavana aamuna sitten mietitään, että missähän takki ja hanskat on? No 180 km:n päässä eilisellä asiakkaalla tietysti, kun oli lähtiessä niin kuuma, ettei tullut takki mieleen. Joskus on ollut vielä plompuuki siellä taskussa ja tankki tyhjä... Ilman ymmärtävää vaimoa olisin hukassa.
Aamulla, päivällä ja illalla väsyttää. Mitä enemmän nukkuu, sitä enemmän väsyttää. Tähän kevätväsymykseen kun lisätään tämä add ja maustetaan stressillä, niin saadaan työuupumus. Provisiopalkatussa työssä tämä cocktail aiheuttaa rahahuolia, lisää stressiä ja uupumusta. Viime keväänä olin viittä vaille vaihtamassa työpaikkaa. Nyt on tasan sama tilanne. Ensi viikolla selviää, että mitä syntyy...
Että oikein hyvää kevättä kaikille!
"Pääasia, että viihtyy", sano entinen mies, kun vaimo lähti, talo meni vasaran alle ja auto vietiin, luovutusosa hanskalokerossa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti