Mietin tuossa, kun olen nyt ruvennut opettelemaan tätä kirjoittamista, että miksi sanon jokaista työtehtävää kunnianhimoisesti projektiksi??
Silloin älysin, että juuri joitain minuutteja sitten tein melkein voltin, kun muistin tulostaa ja laittaa kuoreen yhden tarjouksen, jonka olen jo viikon joka päivä unohtanut.
Projekti 1 on täten siis suoritettu. Nyt se kuvertti on tyhjällä työpöydän nurkalla odottamassa kotiin lähtöä ja Projekti 2:n valmistumista eli päätymistä käsiini. Projekti 3:n (postimerkin liimaus autossa, jos hanskalokerossa on) tiedostan haasteena kovaksi, mutta ylöspäin täytyy pyrkiä, jotta vielä pääsen tuulettamaan Projekti 4:n päätteeksi oranssin postilaatikon vierellä (toivoen, ettei projekti 3 jäänyt välistä).
Projekti 4:n jälkeen palailen sitten autolleni ja ajan kotiin, jossa vaimo kysyy, että toitko vaipat?
Jess...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Pakko kommentoida, nuo kuvaamasi projektit on mulle ihan ylivoimaisia. Just nyt odottaa auton ikkunalla kortti broidille, on odottanut jo kuukauden postimerkkiä ja oranssiin laatikkoon pääsyä. :)
Kiva muuten lukea välillä miehenkin kirjoittamaa blogia, tuppaavat olemaan naisia isoin osa säännöllisesti bloggaavista.
Lähetä kommentti