Klo 5.45 soi kello. Rivakat aamutoimet sekä puuron ja kahvin keitto. Eväät valmiiksi ja vaatteet niskaan. Syönti, lehden luku ja istunto.
Klo 7.00 varastolta hakemaan esittelyosastoa autoon. Kalenteri unohtui, joten takaisin kotiin, jossa sitä ei ollut.
Klo 7.20 Toimistolle, jossa oli myös työpuhelin ja lompakko. S-etukortilla tankkaamaan dieseliä, koska pankkikortilla ei nyt ole liikoja varoja. Tunnusluku väärä!!! Mikä hitto se sitten oli??
Klo 7.40 Takaisin kotiin hakemaan paperirahaa.
Klo 7.47 uusi tankkaus ja matkaan. Navigaattori ilmoittaa perilläoloajaksi 9.40!! Klo 9.00 pitäisi olla perillä ja matkaa on 140km. Voi paskan marjat tätä meikäläisen eloa. 130 km/h pitkin Pohjanmaata laskien väliaikoja ja keskinopeuksia.
Klo 8.30 iskee perinteinen kahvin tuska ja nälkä, kun aamupalasta on vajaa kaksi tuntia. Hamuilen penkin takaa eväsreppua, jota ei tunnu. Kuikin olan yli molemmin puolin, että näkyykö. Ajan P-paikalle ja pengon peräloosterin ja totean, että eväät jäi kotiin.
Klo 9.10 Kohteessa ja hirveätä vauhtia rakentamaan osastoa pystyyn. Sitten pitäisi osata hymyillä ja heittää juttua jokaiselle vastaantulijalle. Joopa joo.
Välillä sitä tuntee itsensä niin viisaaksi...
maanantai 21. huhtikuuta 2008
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Kaupunkikevättä silmissä ja sieraimissa
Joka vuosi tähän aikaan se iskee. Se kestää noin kuukaudesta kolmeen. Se on kevätväsymys. En ole ikinä ymmärtänyt syys- tai kaamosmasennusta. Tämä ristiriitainen vuodenaika aiheuttaa minulle sen nujertavan väsymyksen ja alakulon. Olen lähes varma, että syynä on lämmenneet talvet ja kaupunkiympäristö.
Nimittäin...
Mitä juhlaa on lumien lähdössä ja leskenlehdissä, kun niitä kunnon lumia on ensin odoteltu helmikuulle saakka? Tienvarsilla kököttää mustia lumikasoja ja kadut pöllyää. Henkeä ahdistaa ja on aika, ettei voi hiihtää, mutta pyöräilykin on vähän niin ja näin. Kesärenkaita ei uskalla vaihtaa, mutta tuhat kilometriä kulutetaan alkutalvesta ostettuja nastarenkaita. Ja se kaupungin vallitseva kevään tuoksu on koiran paska.
Aamulla on kylmä ja päivällä kuuma. Seuraavana aamuna sitten mietitään, että missähän takki ja hanskat on? No 180 km:n päässä eilisellä asiakkaalla tietysti, kun oli lähtiessä niin kuuma, ettei tullut takki mieleen. Joskus on ollut vielä plompuuki siellä taskussa ja tankki tyhjä... Ilman ymmärtävää vaimoa olisin hukassa.
Aamulla, päivällä ja illalla väsyttää. Mitä enemmän nukkuu, sitä enemmän väsyttää. Tähän kevätväsymykseen kun lisätään tämä add ja maustetaan stressillä, niin saadaan työuupumus. Provisiopalkatussa työssä tämä cocktail aiheuttaa rahahuolia, lisää stressiä ja uupumusta. Viime keväänä olin viittä vaille vaihtamassa työpaikkaa. Nyt on tasan sama tilanne. Ensi viikolla selviää, että mitä syntyy...
Että oikein hyvää kevättä kaikille!
"Pääasia, että viihtyy", sano entinen mies, kun vaimo lähti, talo meni vasaran alle ja auto vietiin, luovutusosa hanskalokerossa.
Nimittäin...
Mitä juhlaa on lumien lähdössä ja leskenlehdissä, kun niitä kunnon lumia on ensin odoteltu helmikuulle saakka? Tienvarsilla kököttää mustia lumikasoja ja kadut pöllyää. Henkeä ahdistaa ja on aika, ettei voi hiihtää, mutta pyöräilykin on vähän niin ja näin. Kesärenkaita ei uskalla vaihtaa, mutta tuhat kilometriä kulutetaan alkutalvesta ostettuja nastarenkaita. Ja se kaupungin vallitseva kevään tuoksu on koiran paska.
Aamulla on kylmä ja päivällä kuuma. Seuraavana aamuna sitten mietitään, että missähän takki ja hanskat on? No 180 km:n päässä eilisellä asiakkaalla tietysti, kun oli lähtiessä niin kuuma, ettei tullut takki mieleen. Joskus on ollut vielä plompuuki siellä taskussa ja tankki tyhjä... Ilman ymmärtävää vaimoa olisin hukassa.
Aamulla, päivällä ja illalla väsyttää. Mitä enemmän nukkuu, sitä enemmän väsyttää. Tähän kevätväsymykseen kun lisätään tämä add ja maustetaan stressillä, niin saadaan työuupumus. Provisiopalkatussa työssä tämä cocktail aiheuttaa rahahuolia, lisää stressiä ja uupumusta. Viime keväänä olin viittä vaille vaihtamassa työpaikkaa. Nyt on tasan sama tilanne. Ensi viikolla selviää, että mitä syntyy...
Että oikein hyvää kevättä kaikille!
"Pääasia, että viihtyy", sano entinen mies, kun vaimo lähti, talo meni vasaran alle ja auto vietiin, luovutusosa hanskalokerossa.
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
Oikeita töitä
Tänään on toooodeeeella puuduttavaa tekstiä tulossa, mutta tämä tämänpäiväinen taistelu on pakko saada kirjoittaa tänne ajatusten roskapankkiin.
Kiireaikoina pääsen toisinaan tekemään myös oikeita töitä. Eli silloin, kun remontteja on enemmän kuin ehditään tekemään. Ja koska en kestä kuunnella yhtään asiakkaiden valitusta, niin vedän haalarit niskaan ja menen itte tekemään.
Parikymppisenä lähdin tekuun, kun en ollut omasta, enkä monen muunkaan mielestä riittävän nopea tekemään eri rakennustöitä. Osaan ottaa asiat nyt vähän paremmin, kun voin olla varma, että ei se ollutkaan lahjoista tai ahkeruudesta kiinni. Tuolloin se aiheutti kunnianhimoiselle tekijälle alemmuuden tunnetta.
Minun pää vain kulkee tasan tässä hetkessä ja silmien syöttäessä aivoille uuden ärsykkeen saattaa se äsken elämäni tärkein tehtävä hävitä kovalevyltä totaalisesti. Nykyinen elämäntilanne on vielä sen verran stressaava, että se on kuin bensaa liekkeihin heittäisi. No... asiaan nyt...
8.00 olin sovitusti kohteessa, jossa vaihdettiin koko talon kiintokalusteisiin ovet, työtasot, laatikot sun muut. Arvelin olevani kolmeen mennessä valmis. Tulin kotiin klo 20.12, että semmoiset arviot. Kuten aina, aloitin hillittömällä tarmolla. Onneksi löysin anoppilasta pari vuotta hukassa olleet liivini, ettei mene taas työkalujen etsimiseksi koko touhu. Pari tuntia meni oikein hyvin, kun oikein keskityin keskittymällä keskittymisen ylläpitämiseen. Seuraavat kymmenen tuntia meni jo vähän horjuvammin.
Purin vanhoja ovia ja vein niitä pois jaloista. Paluumatkalla huomasin, että tuohonhan pitää laittaa ovi paikalleen, mutta missäs akkukone on? Akkukone oli keittiössä. Palaan oven luo tarkistamaan mittaa, ettei tule asennettua väärää ovea. Ai niin mitta on keittiössä tai makuuhuoneessa, jossa huomaan, että täällähän minulla oli se varsinainen tämän hetken työ helojen kanssa menossa. Helojen asennus on tarkkaa hommaa. Haastavaa siitä tulee siksi, että kynä, viivain, mittanauha, sapluuna, akkukone, poranterät ja ruuvikärki on oltava koko ajan käsien ulottuvilla. Siksi nämä kaikki, että mittaus- ja merkkaus kierroksen jälkeen porataan reiät, vaihdetaan ruuvikärki koneeseen ja kiinnitetään vedin oveen (mielellään eri laitaan kuin sarana). No niitä kaikkia emmeitä tarvitaan tietysti siihen, että kolmasosa rei'istä on jäänyt merkkaamatta, kun porausvaihe on menossa ja kiinnitysvaiheessa on taas kolmasosa rei'istä jäänyt poraamatta. Tunnollisen puurtamisen jälkeen pääsin viimein täyttämään asiakkaan kanssa tarkastuspöytäkirjaa ja kuulemaan kehuja. (Onneksi hän oli päivän töissä ja illalla jumpassa.)
Tällä kertaa muistin vaihtaa lähtiessä työkengät ulkokenkiin. Kahdesti tänä talvena olen sisäkengissä palannut kotiin ja unohtanut talvikengät asiakkaan eteiseen. Toisessa niistä ovat vieläkin...
Meikäläisen kevään merkki taas on se, kun alkaa unohtuneen takin haku asiakkailta pitkin maakuntaa.
Kiireaikoina pääsen toisinaan tekemään myös oikeita töitä. Eli silloin, kun remontteja on enemmän kuin ehditään tekemään. Ja koska en kestä kuunnella yhtään asiakkaiden valitusta, niin vedän haalarit niskaan ja menen itte tekemään.
Parikymppisenä lähdin tekuun, kun en ollut omasta, enkä monen muunkaan mielestä riittävän nopea tekemään eri rakennustöitä. Osaan ottaa asiat nyt vähän paremmin, kun voin olla varma, että ei se ollutkaan lahjoista tai ahkeruudesta kiinni. Tuolloin se aiheutti kunnianhimoiselle tekijälle alemmuuden tunnetta.
Minun pää vain kulkee tasan tässä hetkessä ja silmien syöttäessä aivoille uuden ärsykkeen saattaa se äsken elämäni tärkein tehtävä hävitä kovalevyltä totaalisesti. Nykyinen elämäntilanne on vielä sen verran stressaava, että se on kuin bensaa liekkeihin heittäisi. No... asiaan nyt...
8.00 olin sovitusti kohteessa, jossa vaihdettiin koko talon kiintokalusteisiin ovet, työtasot, laatikot sun muut. Arvelin olevani kolmeen mennessä valmis. Tulin kotiin klo 20.12, että semmoiset arviot. Kuten aina, aloitin hillittömällä tarmolla. Onneksi löysin anoppilasta pari vuotta hukassa olleet liivini, ettei mene taas työkalujen etsimiseksi koko touhu. Pari tuntia meni oikein hyvin, kun oikein keskityin keskittymällä keskittymisen ylläpitämiseen. Seuraavat kymmenen tuntia meni jo vähän horjuvammin.
Purin vanhoja ovia ja vein niitä pois jaloista. Paluumatkalla huomasin, että tuohonhan pitää laittaa ovi paikalleen, mutta missäs akkukone on? Akkukone oli keittiössä. Palaan oven luo tarkistamaan mittaa, ettei tule asennettua väärää ovea. Ai niin mitta on keittiössä tai makuuhuoneessa, jossa huomaan, että täällähän minulla oli se varsinainen tämän hetken työ helojen kanssa menossa. Helojen asennus on tarkkaa hommaa. Haastavaa siitä tulee siksi, että kynä, viivain, mittanauha, sapluuna, akkukone, poranterät ja ruuvikärki on oltava koko ajan käsien ulottuvilla. Siksi nämä kaikki, että mittaus- ja merkkaus kierroksen jälkeen porataan reiät, vaihdetaan ruuvikärki koneeseen ja kiinnitetään vedin oveen (mielellään eri laitaan kuin sarana). No niitä kaikkia emmeitä tarvitaan tietysti siihen, että kolmasosa rei'istä on jäänyt merkkaamatta, kun porausvaihe on menossa ja kiinnitysvaiheessa on taas kolmasosa rei'istä jäänyt poraamatta. Tunnollisen puurtamisen jälkeen pääsin viimein täyttämään asiakkaan kanssa tarkastuspöytäkirjaa ja kuulemaan kehuja. (Onneksi hän oli päivän töissä ja illalla jumpassa.)
Tällä kertaa muistin vaihtaa lähtiessä työkengät ulkokenkiin. Kahdesti tänä talvena olen sisäkengissä palannut kotiin ja unohtanut talvikengät asiakkaan eteiseen. Toisessa niistä ovat vieläkin...
Meikäläisen kevään merkki taas on se, kun alkaa unohtuneen takin haku asiakkailta pitkin maakuntaa.
maanantai 7. huhtikuuta 2008
Kuinka kuluu multa maanantai...
Olen hyvä kytkemään vapaa-ajan aivoista päälle. Perjantaina tein sen n. klo 18 ja siirryin viikonloppuun. Nyt on sitten maanantai ja klo 12, enkä ole vieläkään saanut mitään kunnolla aikaan. Kovalevyltä on hyvin levätyn viikonlopun aikana hävinnyt kaikki muu paitsi työpaikan osoite.
Aamulla tulin normaalisti 9:n jälkeen virkeänä ja täynnä uhoa saada tänään paljon aikaiseksi. Tein taas listan päivän "projekteista", kokosin paperit ja etsin työpuhelimen, joka unohtui perjantaina työpaikalle. Akkuhan oli loppu ja laturi kotona, joten toinen puolituntinen meni laturin haussa. "Nyt tahti päälle", palattuani ajattelin ja aloin etsiä suunnitteluohjelman lisenssitikkua, jota ilman ei ohjelma toimi. Seuraava puolituntinen meni sitten sen hakemiseen kotoa.
Taas palattuani en löytänyt asiakkaan papereita mistään. Torstaina minulla oli takuulla ne kirjekuoressa samassa nipussa muiden kanssa. Aamupäivän loppu onkin mennyt sitten siinä, kun käyn paperikasoja läpi ja aina välillä jumitun soittamaan päätöstä välillä vastaan tulevaan luottohakemukseen tai muuta vastaavaa. Puhelujonossa muutaman minuutin oltuani olen tietysti päättänyt yrittää "kohta" uudestaan ja palannut tekemään sitä mihin jäin. Kun vain yhtään muistaisi, että mitä se oli??
Aamulla tulin normaalisti 9:n jälkeen virkeänä ja täynnä uhoa saada tänään paljon aikaiseksi. Tein taas listan päivän "projekteista", kokosin paperit ja etsin työpuhelimen, joka unohtui perjantaina työpaikalle. Akkuhan oli loppu ja laturi kotona, joten toinen puolituntinen meni laturin haussa. "Nyt tahti päälle", palattuani ajattelin ja aloin etsiä suunnitteluohjelman lisenssitikkua, jota ilman ei ohjelma toimi. Seuraava puolituntinen meni sitten sen hakemiseen kotoa.
Taas palattuani en löytänyt asiakkaan papereita mistään. Torstaina minulla oli takuulla ne kirjekuoressa samassa nipussa muiden kanssa. Aamupäivän loppu onkin mennyt sitten siinä, kun käyn paperikasoja läpi ja aina välillä jumitun soittamaan päätöstä välillä vastaan tulevaan luottohakemukseen tai muuta vastaavaa. Puhelujonossa muutaman minuutin oltuani olen tietysti päättänyt yrittää "kohta" uudestaan ja palannut tekemään sitä mihin jäin. Kun vain yhtään muistaisi, että mitä se oli??
torstai 3. huhtikuuta 2008
Projektityöntekijä
Mietin tuossa, kun olen nyt ruvennut opettelemaan tätä kirjoittamista, että miksi sanon jokaista työtehtävää kunnianhimoisesti projektiksi??
Silloin älysin, että juuri joitain minuutteja sitten tein melkein voltin, kun muistin tulostaa ja laittaa kuoreen yhden tarjouksen, jonka olen jo viikon joka päivä unohtanut.
Projekti 1 on täten siis suoritettu. Nyt se kuvertti on tyhjällä työpöydän nurkalla odottamassa kotiin lähtöä ja Projekti 2:n valmistumista eli päätymistä käsiini. Projekti 3:n (postimerkin liimaus autossa, jos hanskalokerossa on) tiedostan haasteena kovaksi, mutta ylöspäin täytyy pyrkiä, jotta vielä pääsen tuulettamaan Projekti 4:n päätteeksi oranssin postilaatikon vierellä (toivoen, ettei projekti 3 jäänyt välistä).
Projekti 4:n jälkeen palailen sitten autolleni ja ajan kotiin, jossa vaimo kysyy, että toitko vaipat?
Jess...
Silloin älysin, että juuri joitain minuutteja sitten tein melkein voltin, kun muistin tulostaa ja laittaa kuoreen yhden tarjouksen, jonka olen jo viikon joka päivä unohtanut.
Projekti 1 on täten siis suoritettu. Nyt se kuvertti on tyhjällä työpöydän nurkalla odottamassa kotiin lähtöä ja Projekti 2:n valmistumista eli päätymistä käsiini. Projekti 3:n (postimerkin liimaus autossa, jos hanskalokerossa on) tiedostan haasteena kovaksi, mutta ylöspäin täytyy pyrkiä, jotta vielä pääsen tuulettamaan Projekti 4:n päätteeksi oranssin postilaatikon vierellä (toivoen, ettei projekti 3 jäänyt välistä).
Projekti 4:n jälkeen palailen sitten autolleni ja ajan kotiin, jossa vaimo kysyy, että toitko vaipat?
Jess...
Veroilmoitus
Se on sitten taas tältä vuodelta ohi. Eli joka vuosi tähän aikaan kaivan edellisen vuoden kalenterin ja rupean tekemään ajopäiväkirjaa veroilmoitusta varten. Jos tekisin oikein, ottaisin jokaisen siirtymän jälkeen hanskalokerosta vihkon, johon kirjoitan kilometrilukeman ja tripistä päivän työajojen määrän. Sitten nollaisin tripin huomista varten ja tarkistaisin vielä auton valojen toiminnan. Ärsyttää pikkusen sellaiset tyypit!
Meikäläinen tekee asian toisin ja siihen tarvitaan excel-taulukko, jotta saadaan kilometrit jotenkin täsmäämään. Sitten kaivetaan kalenterista, että missä on milloinkin tullut oltua ja netin reittiohjelmalla lasketaan matka. Tietysti siinä samalla tulee pakottava tarve selvittää matka Äkäslompolosta Oulun, Kuopion, tuon Iisalmen ja siitä Vaasan, Kokkolan kautta Lahteen ja Kouvolan, Heinolan kautta Helsinkiin. Välillä tyydytetään informaatioaddiktiota lukemalla uutisotsikoita. Jossain vaiheessa saan työn aina "valmiiksi". Lopuksi verrataan vuoden alkulukemaa ja loppulukemaa. Vuoden ajothan tulevat kyllä oikein, eikä työajojen osuuskaan ainakaan yläkanttiin mene. Ei siis pitäisi veropetokseksi mennä. Projektihan loppuu aina siihen, että teen kunnianhimoisesti tälle vuodelle ajopäiväkirjan pohjan ja vannotan itseäni, että täyttäisin viikottain, mutta eihän sitä muista. Onneksi itse veroilmoitus ei ole omalla kontolla...
Kuuntelin eilen myös luentoa "Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen", joka pani miettimään, että olisiko tätä kaikkea sittenkin itse mahdollista hillitä?? Ehkä sitten, kun saan taas voimia jostakin lisää...
Meikäläinen tekee asian toisin ja siihen tarvitaan excel-taulukko, jotta saadaan kilometrit jotenkin täsmäämään. Sitten kaivetaan kalenterista, että missä on milloinkin tullut oltua ja netin reittiohjelmalla lasketaan matka. Tietysti siinä samalla tulee pakottava tarve selvittää matka Äkäslompolosta Oulun, Kuopion, tuon Iisalmen ja siitä Vaasan, Kokkolan kautta Lahteen ja Kouvolan, Heinolan kautta Helsinkiin. Välillä tyydytetään informaatioaddiktiota lukemalla uutisotsikoita. Jossain vaiheessa saan työn aina "valmiiksi". Lopuksi verrataan vuoden alkulukemaa ja loppulukemaa. Vuoden ajothan tulevat kyllä oikein, eikä työajojen osuuskaan ainakaan yläkanttiin mene. Ei siis pitäisi veropetokseksi mennä. Projektihan loppuu aina siihen, että teen kunnianhimoisesti tälle vuodelle ajopäiväkirjan pohjan ja vannotan itseäni, että täyttäisin viikottain, mutta eihän sitä muista. Onneksi itse veroilmoitus ei ole omalla kontolla...
Kuuntelin eilen myös luentoa "Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen", joka pani miettimään, että olisiko tätä kaikkea sittenkin itse mahdollista hillitä?? Ehkä sitten, kun saan taas voimia jostakin lisää...
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Vai olisiko parempi olla tietämättä?
Tästä tule taas mitään! Joulukuussa vielä lämmitti, että selvisi syy tähän kaikkeen. Kotona se vielä auttaa, kun vaimo tietää ja jaksaa sen myötä välillä ymmärtää miksi palaan kahta kättä heittäen kotiin, vaikka piti käydä kaupassa ja postistakin piti hakea paketti.
Työelämässä voit välillä itsellesi antaa add:n takia anteeksi, mutta selitäpä asiakkaalle tai pomolle, että: "tilaukset on myöhässä, kun olen ne unohtanut tai keskittyminen karkasi ja teinkin kaikkea muuta". Ja jatkaa: "tämä kaikkihan johtuu siitä, että dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden logistiikka on otsalohkojeni alueella erilaista kuin teillä ja muilla normaaleilla".
Vähän sama kuin sanoisi viikon poissaolon jälkeen, että: "olisinhan minä töihin tullut, mutta hirtti ryypyn päälle".
Silloin vanhoina "hyvinä" aikoina olin vain huolimaton haaveilija ja yritin repiä itseäni niskasta. Eihän se auttanut, mutta nykyään huomaa tällaisten päivien jälkeen armahtavansa itsensä ja huomenna yrittää vielä vähemmän.
Ehkä huomenna kuitenkin on parempi päivä...
Työelämässä voit välillä itsellesi antaa add:n takia anteeksi, mutta selitäpä asiakkaalle tai pomolle, että: "tilaukset on myöhässä, kun olen ne unohtanut tai keskittyminen karkasi ja teinkin kaikkea muuta". Ja jatkaa: "tämä kaikkihan johtuu siitä, että dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden logistiikka on otsalohkojeni alueella erilaista kuin teillä ja muilla normaaleilla".
Vähän sama kuin sanoisi viikon poissaolon jälkeen, että: "olisinhan minä töihin tullut, mutta hirtti ryypyn päälle".
Silloin vanhoina "hyvinä" aikoina olin vain huolimaton haaveilija ja yritin repiä itseäni niskasta. Eihän se auttanut, mutta nykyään huomaa tällaisten päivien jälkeen armahtavansa itsensä ja huomenna yrittää vielä vähemmän.
Ehkä huomenna kuitenkin on parempi päivä...
Heti horjuu...
Aikataulu pettää alkuunsa...
Viiden tunnin jälkeen olen saanut kaksi kuudesta listan kohdasta tehtyä. Olen myös jumittunut parilla tiedonhakureissulla nettiin kymmeniksi minuuteiksi. Koska samassa rakennuksessa on suuri tavaratalo, osuu välillä korviin varashälyttimen ääni. Varashälyttimestä tulee mieleen rosvot, heistä vartijat ja kohta herään muistelemasta armeija-aikoja. Tätä samaa se on ollut jo kolmatta vuotta, kun tässä työssä on ollut. Kuinkahan nuo sprinklerit tuolla katossa muuten toimii...
Yksi tavoite on kuitenkin saavutettu. Työpöydällä ei ole kuin se yksi projekti kerrallaan.
jess... tai sitten ei..
Viiden tunnin jälkeen olen saanut kaksi kuudesta listan kohdasta tehtyä. Olen myös jumittunut parilla tiedonhakureissulla nettiin kymmeniksi minuuteiksi. Koska samassa rakennuksessa on suuri tavaratalo, osuu välillä korviin varashälyttimen ääni. Varashälyttimestä tulee mieleen rosvot, heistä vartijat ja kohta herään muistelemasta armeija-aikoja. Tätä samaa se on ollut jo kolmatta vuotta, kun tässä työssä on ollut. Kuinkahan nuo sprinklerit tuolla katossa muuten toimii...
Yksi tavoite on kuitenkin saavutettu. Työpöydällä ei ole kuin se yksi projekti kerrallaan.
jess... tai sitten ei..
Ryhtiliike
Aprillipäivänä on hyvä aloittaa uusi elämä...
Yli kaksikymmentä vuotta aloite- ja keskittymiskyvyn kanssa taisteltuani olen nyt päättänyt aloittaa itse itseni henkilökohtaisena "adhd-coachina".
Tulin töihin ja tein listan päivän töistäni. Varmasti puolet unohtui, mutta antaa unohtua. Jos tulee uusi asia mieleen, niin lisään sen listaan heti. Pidän kuitenkin vain yhden projektin pöydällä kerrallaan, että työlistan päivityksen jälkeen jatkan varmasti siitä mihin jäin.
Nyt sitten nuuska poskeen ja vasen jalka vipattamaan. Hiljalleen tunnen kuinka aivojeni välittäjäainetoiminta alkaa aktivoitua ja voin aloittaa.
Katsotaan...
Yli kaksikymmentä vuotta aloite- ja keskittymiskyvyn kanssa taisteltuani olen nyt päättänyt aloittaa itse itseni henkilökohtaisena "adhd-coachina".
Tulin töihin ja tein listan päivän töistäni. Varmasti puolet unohtui, mutta antaa unohtua. Jos tulee uusi asia mieleen, niin lisään sen listaan heti. Pidän kuitenkin vain yhden projektin pöydällä kerrallaan, että työlistan päivityksen jälkeen jatkan varmasti siitä mihin jäin.
Nyt sitten nuuska poskeen ja vasen jalka vipattamaan. Hiljalleen tunnen kuinka aivojeni välittäjäainetoiminta alkaa aktivoitua ja voin aloittaa.
Katsotaan...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
