Jospa sittenkin on aikaa...

Olenkohan muuten ainoa "syvällisiä" plokittava mies?

Äsken kirjoitin, ettei ole aikaa kirjoittaa. Nyt on kaikki muut nukkumassa ja tässä sitä istutaan sormenpäät itkien. Minullahan on sellainen kymmensormijärjestelmä, että oikea käsi käyttää joka sanan välissä del- ja nuolinäppäimiä. (muutne tätsä eiSasii miTnä selääv)

Uusi ura on lähtenyt melko hyvin alkuun, kun on tehnyt tarkat päivätavoitteet ja käynyt vain niillä nettisivuilla, joita työ vaatii. Koska nykyinen työni on periaatteessa 50%:sti "googlettamista", olen päässyt käyttämään tätä pahinta jumitukseni kohdetta leivän hankintaan. Koska konttori on keskellä kaupunkia, olen myös pitänyt tarpeen tullen kaihtimet kiinni, ettei toinen 50% kaadu siihen, että alan puhua asiakkaalle läpiä päähäni.

Täytyy vielä palata tähän ensimmäiseen lauseeseen. Kun sain kommentin ADDiktilta liittyen aiheeseen addiblogimies, (kiitos siitä) huomasin senkin tosiasian, että yksikään minut tunteva ihminen ei tiedä tästä harrastuksestani. Ja ainoa minut tunteva sitä häpeää. Se olen minä. Naisille tällainen harrastus on jotenkin ominaista, mutta entä miehille...?? Taas ollaan aiheessa AD/HD. Kuuluisa saman dg:n omistava taikuri sanoi ensimmäisestä vertaisterapiakäynnistään suunnilleen näin: "kymmenen ihmistä kertoo yhtä aikaa omista ongelmistaan"

En nimittäin koe olevani itserakas tai huomionkipeä. Itse asiassa näin kuitenkin on. Tämän pitkän prosessin (AD/HD:n selviäminen) aikana olen tajunnut senkin olevan osa tätä p***kaa. Olen ikäni ollut ujo, mutta löytänyt tieni töihin, joissa saan olla esillä ja huomion keskipisteenä. Olen ryhmissä pidetty kaveri, mutta palavereissa ja koulutuksissa se joka tahtomattaan sotkee keskustelun kulkua takarivistä omilla tilanteeseen "sopivilla" vitseillä tai "nostatuksilla". Silti vieroksun tällaisia tyyppejä.

Osaan laulaa ja minulla on ihan kohtalaisen hyvä ääni, mutta jälkeenpäin häpeän niitä iltoja, kun menen baarissa laulamaan karaokea ja innostun niistä pyynnöistä, joita vierailta ihmisiltä tulleina esitän.

Sanokoot Neuropsykologi paremmin, mutta olen joku vaihtovirta inattentiivi/hyper-AD/HD, jolle yliaktiivisuus-, impulsiivisuus- ja aiheuttavat suunnatonta moraalista krapulaa.

Kiitos...

Olen saanut muutamia kommentteja kirjoituksistani. Kiitos niistä ja kiitos myös niistä teidän omista aiheeseen liittyvistä kirjoituksista, joista olen saanut hyvää vertaisterapiaa moneen otteeseen.

Nyt on niin monta rautaa tulessa, että jutun aihetta olisi kyllä, mutta aikaa niiden tallentamiseen on vähemmän...

Diagnoosin tarkennus ja mahdolliset uudet lääkityskokeilut selviävät kesä-heinäkuussa, mutta sitä ennen ehtii varmasti taas tapahtua vaikka mitä...

Päivän vinkkejä:

Hukassa ollut kännykkä voi joskus löytyä akku tyhjänä vaatekaapin pinkkojen välistä

Jos epähuomiossa laittaa tulitikkupuntin jääkaappiin, saattaa siihen huoneenlämpöön palatessa tiivistyä kosteutta.

Hyvää kesänalkua...

Uutta uraa

Koska päätään ei voi vaihtaa, voi työtä onneksi vaihtaa. Pitkien mietintöjen ja muiden jälkeen neljän vuoden työura meni vaihtoon. 4 vuotta "asiakashankinta->suunnittelu->myynti->loppusuunnittelu->tilaus->jälkihoitosummuutakivaa"-myllyä pyörittäessä meni vähän kuin kuloa olisi tuulessa yksin sammutellut. Ammattitaito joka osa-alueella oli kyllä kohdallaan ja kehittyi aina lisää, mutta kuten aiemmissa kirjoituksissani ilmenee näiden yhdistäminen sotkeentui minulla kuin rievätaikina tumpelon käsissä. Lopulta se johti kohtuu pahaan uupumukseen ja "tili tyhjäksi syöty, mutta rästissä työt"-tilaan.

Kun selvisi, että kyse onkin tarkkaavaisuushäiriöstä, aloin hiljalleen ymmärtää, että minulla on hyvä syy vaihtaa hommia ilman luovuttamisen tunnetta.

Nykyinen työ toivottavasti sujuu paremmin ja juttujen kirjoitustahti tälle sivulle harvenee entisestään...